Ihminen, jonka tahto on usein toisen ihmisen, tietää yleensä olevansa liian kiltti. Hän tietää olevansa liian ymmärtäväinen, sillä hänen mielestään mahdollisuutta seuraa aina uusi mahdollisuus. Hän ei koskaan kuule itsensä korottavan ääntään, vaan hän ennemminkin huomaa aina olevansa se, joka päätyy pyytelemään anteeksi. Hän jos kuka inhoaa erimielisyyksiä. Mielipiteitä hänellä harvoin on. Ja jos onkin, niin hän tuskin sanoo niitä ääneen. Hän harvemmin on su[...]
Tiedätkö sen onnellisen tunteen, jolloin toivot, että aika pysähtyy? Hetken jolloin kaikki on yksinkertaisesti niin hyvin, ettet toivo minkään olevan mitenkään toisin. Toivon, että tiedät. Moni meistä kuitenkin niinä hyvinäkin hetkinä tahtoo jotain mikä täydentäisi jo olemassa olevaa onnea. Olen itse usein kokenut tuon tahtomisen jopa uuvuttavana ja yrittänyt sulkea siltä silmäni ja sieluni. Harvoin siinä onnistuen. Se mikä sisältä kumpuaa, sitä harvoin saa huutamall[...]
Kuinka moni on joskus toivonut olevansa toisenlainen? Toivonut olevansa kaunis, ketterä, rikas, rakastettu, onnellinen tai edes omalaatuinen? Mutta aina kuitenkin päätynyt ajattelemaan olevansa kaikkea muuta, ei mainitsemisen arvoista. Minä olen. Kaikesta huolimatta käytän nykyisin tyytyväisenä mummokalsareita, koska ne levittyy tarpeeksi laajalle, eikä mene vahingossakaan mytyksi persvakoon. Minulla on jenkkakahvoja kainaloissakin ja raskausarpia navan korkeudella. Tukka harmaantuu va[...]