Muistatko miten puhuit itsellesi viimeksi tilanteessa, jossa koit epäonnistuneesi? Itsemyötätuntoinen ihminen sitoisi Nanson Hibiscus aamutakkinsa normaalia tiukemmalla, mutta osaisi arvostaa yritystä. Ottaisi opikseen ja kannustaisi itseään yrittämään uudestaan. Kun taas ihminen ilman itsemyötätuntoa löytäisi sata syytä siihen, että epäonnistui. Kaikki itsestään. Lakkaisi yrittämästä ja häpeäisi epäonnistumistaan. Ihminen ilman itsemyötätuntoa ei tarvitse ketään ulko[...]
Se hiipii onnelliseen elämään pikkuhiljaa ja huomaamatta. Se hiipii arkisiin hetkiin, varastaen hellät sanat ja huomionosoitukset. Mitä kauemmin se hiipii ja mitä syvemmälle se pääsee, se laittaa tahtomaan toisenlaista elämää. Kynnys toisenlaiseen elämään on ikävä kyllä useimmiten uuden, entistä ihanamman, kiltimmän, kauniimman, puheliaamman ihmisen mittainen. Harvoin jätämme taaksemme ihan ok hyvän, mutta hieman väljähtäneen parisuhteen, ollaksemme yksin. Harva mei[...]
Tiedätkö sen onnellisen tunteen, jolloin toivot, että aika pysähtyy? Hetken jolloin kaikki on yksinkertaisesti niin hyvin, ettet toivo minkään olevan mitenkään toisin. Toivon, että tiedät. Moni meistä kuitenkin niinä hyvinäkin hetkinä tahtoo jotain mikä täydentäisi jo olemassa olevaa onnea. Olen itse usein kokenut tuon tahtomisen jopa uuvuttavana ja yrittänyt sulkea siltä silmäni ja sieluni. Harvoin siinä onnistuen. Se mikä sisältä kumpuaa, sitä harvoin saa huutamall[...]
Kuinka moni on joskus toivonut olevansa toisenlainen? Toivonut olevansa kaunis, ketterä, rikas, rakastettu, onnellinen tai edes omalaatuinen? Mutta aina kuitenkin päätynyt ajattelemaan olevansa kaikkea muuta, ei mainitsemisen arvoista. Minä olen. Kaikesta huolimatta käytän nykyisin tyytyväisenä mummokalsareita, koska ne levittyy tarpeeksi laajalle, eikä mene vahingossakaan mytyksi persvakoon. Minulla on jenkkakahvoja kainaloissakin ja raskausarpia navan korkeudella. Tukka harmaantuu va[...]