Parisuhteessa sinä et ole aina oikeassa eikä kaikki ole aina sinun käsissäsi. Ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään ja silti se toisinaan tulee. Parisuhteessa kohdataan päivittäin hetkiä, jolloin kysytään kykyä katsoa peiliin ja kasvaa. Jos ei ulos omista mielipiteistään, niin ainakin toisen kanssa samaan suuntaan. Eikä sen suunnan tulisi olla se, jonka vahvempi osapuoli piruuttaan päättää vaan suunta, jonne kumpikin mielellään matkustaa.
Tahdotko mut tosiaan? Sitähän me usein epäillään.
Oma epävarmuus suhteessa on varmasti yksi yleisimmistä syistä siihen, että valtaa päätyy käyttämään väärin. Tai, että ylipäätään on tarve olla vallassa. Kun erimielisyyksien jälkeen päätyy esimerkiksi pitämään mykkäkoulua, tarttuu kuvaannollisesti kiinni vallankahvaan. Samaa kahvaa koskettelee myös silloin, kun esimerkiksi riidan päätteeksi lähtee mitään sanomatta kotoa pois. Pakkaa mukaan vaan tahtonsa ja tunteensa ja tallustaa.
Parisuhteen vallankahva on siitä mielenkiintoinen juttu, että yleensä ihminen joka sitä itsevarmoin ottein puristaa, ajattelee olevansa se kenen äänellä ja äänettömyydellä on suhteessa suurempi merkitys. Vallankahva kuitenkin vääristää sormeilijan minäkuvan ja tekee heikosta hetkellisesti hallitsijan. Ei terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen tarvitse saada toista tottelemaan tavoilla, jotka satuttaa, loukkaa tai aiheuttaa toisessa epätietoisuutta.
Ja sitä valtaa väärinkäyttävät parisuhteilijat tekevät. He pyrkivät toiminnallaan saada toisen toimimaan tavalla, joka palvelee heitä parhaiten. Käytöksellään he viestivät: Kun sinä sanot noin, minä en sano enää mitään. Kun sinä toimit noin, minä en toimi kanssasi lainkaan. Kaiken tämän minä teen, koska tiedän, että tämä sinun tahtoasi eniten taivuttaa.
Vallankahvassa oleva ihminen odottaa, että toinen tajuaa toimineensa väärin ja tekee sen pohjalta vaadittavan työn saadakseen mielekkyyden molempien matkantekoon takaisin. Mutta kaiken tämän tekee ihminen, ei siksi, että olisi niin vahva ja vallanhimoinen, vaan koska on kesken ja muulla tavoin keinoton.
Vallankahvasta irtipäästäminen on valinta
Parisuhteessa on monia tapoja tahtoessaan tallata toista. Uskomaan, Käyttäytymään. Rakastamaankin. Tallaamisen sijasta olisi niin kovin paljon tärkeämpää keskittyä ymmärtämään itseään. Ymmärtää miksi jonkun tapa rakastaa ei riitä. Keskittyä miettimään miksi tietyt sanat tai toisen toiminta synnyttää tarpeen tarttua kahvaan. Ja sen ymmärryksen pohjalta pyrkiä kohtaamaan tulevat tilanteet toisella tavalla kuin kouluttamalla.
.Suhteessa olisi hyvä luottaa siihen, että se kestää paremmin ilman, että toiseen pyrkii toiminnallaan vaikuttamaan. Hyväksyä se, että toinen tahtoo tavallaan. Ja hyväksyä myös se, ettei jokaisessa suhteessa ole tilaa henkilökohtaiselle kasvulle eikä kaikkia ihmisiä ole luotu heikkoja hallitsijoita hellimään.