Paikallislehden kuukausihoroskoopissa luki kohdallani, että nyt olisi suostuttava pelaamaan niillä korteilla, jotka kädessä sattuu olemaan. Ja jos alkaa ajattelemaan kuinka hienosti asiat tulevaisuudessa on, ei huomaa sitä mitä tässä hetkessä tapahtuu. Olen horoskoopiltani vaaka. Aina hieman huolestunut, kaikkia vaihtoehtoja alati punnitseva vaaka. Ihminen, joka suunnittelee paljon ja joka on onnellinen sitten kun kaikki palaset, olosuhteet, kuut sun muut ovat oikeanlaisissa asennoissaan. Harmi vaan, että ne tuskin koskaan kaikki ovat.
Toivo paremmasta saa tyytymään tähän päivään
Onnellisuuden on sanottu olevan merkityksellisyyden sivutuote, ei oikeiden olosuhteiden. Mutta miksi olosuhteet on juuri niitä mihin onni monesti koetaan katoavan? Onko yksinkertaisesti helpompi hyväksyä tässä hetkessä onnettomana oleminen, kuin ajatella, että sitten kun minulla on aikaa, sitten kun jään eläkkeelle, sitten kun lapset asuvat onnellisesti omillaan? Sitten joskus minä olen onnellinen.
Miksi oikeita olosuhteita on niin kovin paljon helpompi heittäytyä odottamaan, kuin tehdä muutoksia elämässään nyt? Onko helpompaa hyväksyä tämä hetki huonona, kuin muuttaa ajatuksia onnellisuudesta? Miksi emme näe, että sitten kun ajattelu tarkoittaa sitä, että tästä hetkestä puuttuu jotakin, jonka vuoksi emme ole onnellisia? Ja jos vaikka näemmekin, niin miksi on niin työlästä tehdä toisenlaisia valintoja?
Ja niistä valinnoista meidän jokaisen elämä koostuu. Me olemme valinneet kumppanimme, vaikka hän toisina päivinä tuntuisikin väärältä valinnalta. Samoin kuin olemme valinneet työpaikkamme, vaikka työ olisi kuinka stressaavaa tai matalasti palkattua tahansa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse herätä aamulla ja tehdä samoja valintoja aina vaan uudestaan. Me voidaan valita, että tänään minä eroan ja elän mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Me voidaan etsiä uusi työpaikka, jos vanhassa paikassa ahdistaa pomon lisäksi palkkakin. Mutta ei olisi pirullisia parisuhteita, eikä myöskään työuupumuksen alle riutuneita ihmisiä, jos oikeiden, itselleen parhaiden valintojen tekeminen olisi helppoa. Mahdollisia ne onneksi useimmiten ovat, mutta eivät suinkaan aina helppoja.
Sitten kun ajattelu lisää murehtimisen määrää
Oletko koskaan miettinyt miten paljon aikaa ja energiaa kuluu murehtimiseen, kun miettii asioita tapahtuvaksi sitten kun? Koska ei kaikki elämää etukäteen ennustavat ajatukset edusta aina kaikkea kaunista ja hyvää. Joku meistä pelkää puolison pettävän viimeistään viidenkympin villityksessä. Toinen ahdistuu yksinäisyydestä, jota uskoo tuntevansa, kun lapset muuttaa pois kotoa.
Tosiasiassa meistä kukaan ei voi tietää toteutuuko pelot ja pettääkö puoliso. Lapset toivottavasti muuttaa, mutta se ei tee kenestäkään automaattisesti yksinäistä. Ja jos puoliso vaikka pettääkin, niin sen mukana tulevaa tunnetta me emme voi etukäteen elää. Ei elämässä voi valmistautua sen enempää hyvään kuin huonoonkaan.
Sitten kun ajattelulla meistä jokainen varmasti pyrkii kuitenkin lisäämään toivoa tähän hetkeen. Huomaamatta, että se monesti lisääkin toivottomuutta. Etukäteen tunteminen, siinä missä sitten kun ajattelukin, on hetkien hukkaan heittämistä, koska loppujen lopuksi elämä yllättää aina ja jokaisen meistä.